Se olis sitten yhdestoista viikko takana. Nyt kun tähän sattui nuo serkun ylioppilasjuhlat, niin ajattelin niiden tiimoilta puhua tyylistä. Kas kun asia on niin, että tyylikkyydellä voi myös ihminen mallia pallo näyttää kivalta (ja sitten myös käänteisesti, tää mitä mä aina surkuttelen, miksi jotkut ihmiset, jotka ovat tosi kauniita, tekevät joskus ihan käsittämättömiä tyyliratkaisuja eivätkä siten näytä niin hyviltä kuin voisivat?).
Kuva on taas himputin laadukas. Sori, valitettavasti nää kaikki "ota itse peilin kautta hämärässä olosuhteessa"-kuvat ovat. Mutta koska puhun nyt suurista linjoista ja ne näkyvät tuosta kuvasta, niin menkööt. Mun ajatus oli tän kanssa "helinäkeijumainen", vaikka mun kohdalla olis varmaan parempi puhua tonnikeijusta kuin Helinä-keijusta :D
Tyyliopastusta ihmisille mallia pallo: ne kohdat, mitkä teissä on pientä, jättäkää ne näkyviin. Mun tapauksessa, tiukka ja paljastava yläosa, käsivarret ja jalat voi olla paljaat ja väljyyttä sen pahimman pömpön kohdalle.
Väreistä: musta hoikentaa aina, mutta loppuunsa tärkeintä on, että väri sopii juuri sinulle. Minä nyt satun olemaan niitä onnellisia ihmisiä, joille musta oikeasti sopii, koska ihonvärini on niin tumma. Mun mielipide väreistä on, että tummille ihmisille käy mustan ja valkoisen lisäksi kaikki tosi värikkäät jutut. Sitten keskitummille (onko tää sana? No kuitenkin ne joilla on ruskeat hiukset ja ihonväri asteikon keskeltä) tummat ja neutraalit sävyt (esim. tumman sininen, tumman vihreä, punainen, beige ja harmaa) ja vaaleille (blondit hiukset ja vaalea iho) parhaiten oikeutta tekee pastellisävyt eli kaikkien värien vaaleat versiot. Niin ja sitten vielä ne punaiset tapaukset (punaiset hiukset ja vihreät silmät), niiden kannattaa verhoutua kaikkiin vihreän ja ruskean sävyihin, he näyttävät kerta kaikkiaan upeilta niissä.
Minusta myöskään vaatteet mallia teltta, eivät sovi kenellekään. Sehän tekee ihmisestä vain isomman näköisen. Haaste on löytää istuvat, mutta ei liian tiukat vaatteet. Mut mun mielestä nykyään on isojenkin ihmisten vaatteet parempia kuin ennen. Niin ja ehdoton sääntö palloille: ei mitään mikä katkaisee kokonaisuuden. Ei siis vatsan kohdalle loppuvia paitoja tai mitään muutakaan. En itse henkilökohtaisesti ole myöskään boleroiden kannalla. Sellainen pieni yläosahan saa muun kropan vain näyttämään isommalta. Yhtenäinen linja mielellään about rinnoista polviin.
Sitten on vielä hyvä tietää mikä on oma tilanne pään kanssa. Mun tilanne on seuraava: kasvoni ovat pyöreät ja otsani ainakin omasta mielestäni tosi korkea. Lisäksi otsassani on tällä hetkellä vielä oikein ihania teinimäisiä finnejä, koska paikka missä käyn juoksemassa on niin pölyinen, että se tukkii ihohuokoset, vaikka kuinka yrittää scrubata kasvonsa joka päivä puhtaiksi.
Mulle ei siis juurikaan sovi tuollainen kampaus, mikä tuossa on nyt "yllättävä lähtö, aikaa meikata ja laittaa hiukset 5 min"-tilanteessa tehty.
Vaan mulle sopii tää. Hiukset ylös ja otsatukka alas. Otsatukka peittää korkean otsani ja kun malli on tällainen rikkonaisesti leikattu vino, niin se kaiken lisäksi rikkoo kasvojeni pyöreätä muotoa tehden kasvoistani enemmänkin pisaranmuotoiset. Nuttura on kyllä toimiva ratkaisu, sillä se käy töihin myös silloin, kun pukukoodi on jakkupuku ja se on myös tarpeeksi hieno juhliin. Mä oon niin onnellinen, että oon keksinyt nostaa hiukset korkealle ylös ponnarille, sen jälkeen tupeerata ne ja muotoilla niistä sopiva pallo. Toinen vaihtoehto on letittää se poninhäntä ja kiepauttaa se nätisti nutturaksi.
Mullahan on luonnostaan tosi kiharat hiukset, parhaimpina päivinä ihan korkkiruuvit, joten otsis vaatii aina alhaalla ollessaan suoristusrautaa ja kilon lakkaa. Mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen!
Tää jälkimmäinen kuva on vanha kuin taivas, siis ainakin vuoden, mutta siitä käy vielä paremmin ilmi tuo pisara-juttu minkä mainitsin. Tässä muuten samalla huomaatte, miten paljon kuvakulmalla voi muokata lopputulosta. Kahdessa ylemmässä kuvassa painan noin 6 kiloa vähemmän kuin alimmaisessa kuvassa, mutta silti ylimmän ja alimman kuvan kasvot näyttävät suunnilleen saman kokoisilta. Keskimmäinen kuva puolestaan on otettu mulle kaikkein edullisimmasta kuvakulmasta ja siinä kasvoni näyttävät oikeastaan ihan kivalta jopa omaan silmään (siksi se pitikin laittaa fb:hen profiilikuvaksi :D ). Ylin kuva siis otettu tänään, keskimmäinen eilen ja alin vuosi sitten.
Siinä vähän tyylijuttuja, sitten ruokiin.
Lauantaina:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos kaalipaistosta
- välipala (yo-juhlissa): 1 lasi mehua ja 1 normaalikokoinen muffinssi/cupcake
- iltapala: proteiinijuoma maitoon ja omena
Sunnuntaina:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: subwayn salaatti (kanateriyakia, juustoa, jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, herkkukurkkua, oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)
- välipala: kuppi teetä mustana ja macaronleivos
- iltapala: tomaattikeittoa ja aurajuustoa
Tänään siis tehtiin ex tempore retki äidin kanssa läheiseen kaupunkiin ja kiertelimme siellä kuvaamassa kukkivia tuomia sekä yhtä ihanaa puistoa. Lisäksi kävimme syömässä subissa ja sitten vielä kahvilla. Mä yritin sinänsä minimoida vahingon jälkimmäisessä ja päädyin ottamaan tuollaisen pienen macaron-leivoksen. Oon aina miettinyt miltä ne maistuu, ku ne näyttää noin hauskoilta. Maistui joltain keksin ja marsipaanin väliltä. Ihan hyvä se oli. Sinänsä kun tähän nyt tuli tää tän päiväinen retki, niin ois ollut parempi, jos ois jäänyt syömättä perjantaina ne kaksi suklaapatukkaa, mutta ei voi mitään. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Sitä paitsi tuo nyt ainakin oli painonhallitsijan ratkaisu, äiti otti sellaisen paljon isomman leivoksen :D Ai niin joo ja vastasin myös kieltävästi äidin ehdotukseen ottaa subissa ateria (ois sisältänyt limsan ja keksin) sekä ehdotuksen hakea jäätelöt vielä kahvittelun jälkeen. Ja mua syytetään herkkuaddiktiksi! Tietäisittepä mun äidin. (tai no kyllä te kai tätä blogia pidemmän päälle lukiessanne saatte käsityksen myös hänen ruokatavoistaan. Ja mikäs siinä, kyllä kai mäkin söisin enemmän herkkuja, jos voisin tehdä sen lihomatta.)
Sitten ku tänään on sunnuntai, niin tässä ois vielä nämä viikon liikunnat. Toivon, että tämän päiväinen pitkä kävely kompensoisi edes vähäsen näitä aikavälille pe-su sattuneita herkkuja, mutta tuomio tulee taas huomenna sitten.
Siellä olis taas kahvakuulaakin seassa, mutta vieläkin teoriassa liian vähän. Mua ei vaan inspaa se yhtään. Joten ku mentaliteetti on ollut, että 5 treenikertaa per viikko, niin on sitten tullut lähdettyä paljon enemmän lenkille... Enhän mä sinänsä mitään kehonrakentajan kroppaa halua, vaan enemmänkin sellaisen pitkän matkan juoksijan, mutta silti. Oishan se nyt kiva, jos kaikki tiputettu paino ei olis lihaksia...
Ja suoraan sanottuna, mua kyllä pelottaa mun lihasten puolesta tällä hetkellä tosi paljon, koska siihen nähden miten paljon painoa on tippunut, se näkyy mussa pelottavan vähän. Ainakin omaan silmään. En sitten tiedä muista. Mutta ainakaan kukaan ei ole huomannut muutosta, vaikka tosiaan aika lähellä -10 kiloa ollaan jo. Hitsi, kun ratkeis jo tää työtilanne ja tietäisin voivani asettua jollekin paikkakunnalle, niin voisin mennä kuntosalille. Se ylläpitää lihaksia ja pidän siitä tällä hetkellä paljon enemmän kuin kahvakuulailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti