Haa, paino tippunut jo 1,9 kiloa sen ummetuksen päättymisen jälkeen :) Me happy, taas uusi enkka saavutettu. Olen enää noin 5 kilon päässä siitä painosta, mikä on ollut aikuisikäni painonvaihteluvälin alapää. Ja koska kohta tulee kymppi täyteen, niin piti tutkailla noita bmi-juttujakin. Minähän lähdin niin kutsutusta "vaikeasta ylipainosta/vaikeasta lihavuudesta". Tällä hetkellä oon siinä "merkittävän ylipainon/lihavuuden" puolivälissä ja jos vielä tippuis 10 kiloa, niin mä pääsisin lievän ylipainon/lihavuuden puolelle. Niillä main mä kävin lyhyesti alkusyksystä 2007, mutta pääasiallisesti en sellaisissa lukemissa ole ollut sitten vuoden 2003. (noin suunnilleen, en muista tarkalleen milloin mä aloin sompailla edes takaisin sen aikuisiän painonvaihteluvälini sisällä, tiedän ainakin, että 2004 kesällä olin sen yläpäässä ja sitten sinä kesänä olin ensin 2 viikkoa armeijaleirillä ruotsissa ja siihen perään vielä viikon partioleirillä, niin kyseisenä aikana mun paino tippui 10 kiloa päätyen sen vaihteluvälini alaosaan.)
Suunnittelin myös, että laitan tuonne edistymissivulle sitten tilannepäivitystä myös kuvien muodossa, kun saavutan sen aikuisiän painonvaihteluvälini alapään. Silloin tiputusta olisi yhteensä 14 kiloa, eli siihen menee vielä varmaan noin kuukausi, jos ei tuu isompia jumituksia. Tällä hetkellä normaalipainon ylärajalle on matkaa aika tasan 25 kiloa, mutta aattelin yrittää tiputtaa tästä vielä 27-32 kiloa. Tuolla isommalla luvulla pääsisin sellaiseen nättiin tasalukuun ja silloin painoindeksi olis 22, eli just tasan siinä normaalipainoalueen keskellä. Se vois olla hyvä. Tosin loppupuolella varmaan alkaa sitten merkitsemään enemmän peili. Ja onhan tässä vielä matkaa. Mutta välillä on hyvä unelmoida. Tänäänkin mä aamulla näitä mietiskelin ja sitten sain tempaistua itseni juoksulenkille lähinnä ajatellen "no niin otetaas taas askel kohti tavoitetta".
Torstain ruuat olivat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos bearnisekanaa
- iltapala: pala grillikylkeä (oli ollut pari kolme päivää niin kevyet ruuat, että teki mieli syödä enemmän kuin vaan proteiinijuoma ja hedelmä, joten siksi ostin tuon. Karpillehan tuo on ihan hyvää, koska siinä on lähinnä rasvaa ja proteiinia)
Perjantain ruuat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos kaalipaistosta
- iltapala: proteiinijuoma maitoon, 1 dl savulohisalaattia (siis lähinnä savulohta ja majoneesia, semmoinen kaupan purkki), pieni daim-patukka (28g) ja milkyway-patukka (21,5g).
Noi suklaapatukat olis niinku meikäläisen tämän viikon sallittu herkku. Tosin huomenna lauantaina on vielä mun serkun ylioppilasjuhlat, joten sieläkin kai otan palan jotain voileipäkakkua tms. mutta se on kuitenkin niin pientä, että siksi sallin itselleni nuo patukat sisältyviksi tämän viikon sallittuihin herkutteluihin.
Mullahan tosiaan oli sellainen tilanne, että ylipainoni loppujen lopuksi johtui seuraavista asioista: 1) tunnesyöminen 2) herkkuaddiktio ja 3) liiallinen leipien syönti ja liian paljon levitettä leivän päällä. Niinpä nää on ne asiat, joihin oon yrittänyt pureutua tässä elämäntapamuutoksessani. Siis sen lisäksi, että oon valinnut ruokavaliokseni karppauksen, joka mahdollistaa maukkaat ruuat ja sen, että pääsääntöisesti mulla ei koskaan ole nälkä, vaikka mitenkä vähän söisin. Nälkä on aina laihduttajan vihollinen, joten ruokavalio, joka poistaa nälän lähes kokonaan on todella avuksi.
Eli mun ongelma ei missään vaiheessa ollut, etten olis harrastanut liikuntaa, oisin napostellut tai että olisin syönyt liian isoja määriä normiruokaa. Ne oli herkut. Ykkösestä johtuva herkkujen syönti lähes joka tilanteessa ja jos tunteiden puolesta ei ollut tarvetta, niin sitten oli aina se kakkossyy, eli se, että mä pidin niistä vaan niin paljon, että halusin niitä.
Nyt on menossa viikko 11, omasta mielestäni olen hoitanut kiitettävästi kohdan 1. En tietääkseni ole koko tänä aikana syönyt herkkua mihinkään tunteeseen tai tylsyyteen tms. Ja siitä oon aika ylpeä. En rehellisesti tiedä miksi se onnistui loppuunsa niin helposti. Vähän sama, kuin leipien jättäminen kokonaan pois oli loppuunsa helpompaa kuin olin sen arvellut olevan. (minähän siirsin karppaamisen aloittamista noin 2-3 vuodella koska en uskonut voivani elää ilman leipää, syötyäni sitä joka päivä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi lähes koko elämäni ajan.)
Kakkossyyn kanssa ei sitten ollut ihan niin helppoa ja mulla meni tuossa alussa enemmän herkkuja, mutta sitten eräs ystäväni ehdotti, että mun varmaan kannattaisi pitää karkkipäivä. Niinpä mä olin sitten yhden viikon kokonaan herkutta ja viime viikko oli ensimmäinen, jolloin mulla oli sallittu herkkuhetki (lauantaina jäätelöannos). Tämä oli sitten toinen viikko, jolloin oli sallittu herkkuhetki. Lisäksi mä oon tässä matkan varrella sallinut itselleni 10 g tummaa suklaata päivässä, jos on siltä tuntunut. Suurimpana osana päivistä olen käyttänyt tuon optioni, mutta en kuitenkaan joka päivänä.
Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen olo, että homma on niin hyvin hallussa, kuin se tässä vaiheessa voi olla. Tällaisista isoista addiktioista pääsemiseenhän menee vuosia, kuten varmasti jokainen tupakanpolton lopettanut tietää, joten askelia on otettava vähitellen. Yksi askel on nää kerran viikossa toistuvat sallitut herkuttelut. (muille laihduttajille tiedoksi: viikoittain onnistuu vain siksi, että määrät ovat pienehköjä. Jos olisi kyse isommista mätöistä, niitä ei voisi tehdä viikoittain painonpudotuksen siitä kärsimättä.) Toivon voivani joku päivä todeta totuutta vastaavasti, että mun suhde herkkuihin on täysin neutraali. Nyt on kulunut niin vähän aikaa, etten vielä voi niin sanoa, sillä olen edelleen tilanteessa, jossa on alituinen sortumisvaara.
Täysin herkutonta elämää mä en kuitenkaan edes tavoittele. Monet normaalipainoiset syö vähän herkkuja ja se on munkin tavoite. Että saisi itsensä psyykattua siihen, että on oikeasti täysin tyytyväinen siihen 5 palaan suklaata tai kenties yhteen leivokseen kaverin kanssa kahvitellessa. Tai siihen 75 g sipsipussiin, joka on tietääkseni pienin markkinoilla oleva sipsipussi. Herkkujen kanssa siis sama linja kuin varsinaisten ruokienkin: teen vain valintoja, joita uskon pystyväni noudattamaan koko elämäni.
Kun tässä nyt on kyse herkuista, jotka ovat varmasti suurimmalla osalla pallo-ihmisistä se suurin ongelma, niin pitää mainita vielä yksi juttu. Mun mielestä on ehdottoman tärkeää, että itselleen on rehellinen herkkujen suhteen. Pitää myöntää itselleen mikä se oma suhde niihin on, jotta asiaa voi sitten halutessaan korjata. Ettei esimerkiksi sorru siihen, että huijaa itseäänkin tekosyillä kuten synttärit, äitienpäivä, ylioppilasjuhlat, häät, joulu, juhannus jne. Koska jos tietää oikean suhteensa herkkuihin, voi yrittää toimia oikein myös noissa tilanteissa.
Sitä helposti ajattelee, että noi tilanteet on poikkeuksellisia, mutta onko ne? Ajatelkaapa perusvuotta, on: laskiainen (laskiaspullat), runeberginpäivä (siihenkin leivokset), pääsiäinen (suklaamunat ja muut herkut), vappu (sima ja munkit), äitienpäivä, juhannus, halloween (niillä ketkä sitä viettää), isänpäivä, joulu ja joulunalusaika (eli käytännössä koko marras-joulukuu jolloin tekis mieli vetää piparia, glögiä ja suklaata). Näihin päälle sitten vielä kaikki ne syntymäpäivät, häät, valmistujaiset jne. niin elämähän on yhtä juhlaa! Ei kenenkään painonhallinta kestä hillitöntä mässyttelyä jokaisena noista tilanteista. Puhumattakaan siitä, että niistä alkaisi joku putki, kuten minulla alkoi viime joulusta ja se putki kesti maaliskuulle saakka.
Niinpä, onnistunut painonhallitsija ja painonpudottaja ei käytä noita tekosyinä, vaan yrittää selvitä jokaisesta niistä mahdollisimman vähillä "vahingoilla". Siksi minäkin yritän huomenna ottaa vain yhden palan jotain juttua, enkä maistaa kaikkea mahdollista varmasti taivaallisen makuista tarjottavaa, mitä siellä nyt ikinä onkaan. Toimin näin aiemmin myös esimerkiksi omissa valmistujaisissani ja ystäväni syntymäpäivillä, vaikka molemmissa olisi ollut ruhtinaallinen mahdollisuus mässäilyyn mitä ihanimpien herkkujen äärellä. Ja ehkä se on osasyynä, että 11 viikossa oon pudottanut painoa lähes 10 kiloa vaikka mukaan tosiaan on mahtunut omat valmistujaiset, isän 50-synttärit, kaverin synttärit, pääsiäinen, vappu, äitienpäivä ja ylioppilasjuhlat.
Kirjoitan tästä myös joskus pidemmästi, mutta yksi oivallus on jokaisen tehtävä, ennen kuin muutoksessa voi onnistua: vanhoista jutuista on oltava valmis luopumaan, jos mielii aikaansaada muutosta. Kaikenlaisissa muutoksissa epäonnistuvat ne, jotka eivät ole valmiita luopumaan vanhoista tavoistaan. Lihavan on hoikaksi päästäkseen luovuttava suurimmasta osasta nautintoja, jotka hän on saanut ruuasta ja opittava hakemaan nautintonsa muista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti