No pain no gain, ei tuskaa, ei tulosta. Onneksi se ei ihan kokonaan pidä paikkaansa, kun ruokavaliona on karppaaminen, mutta kyllä tähän silti vähän tuskaa liittyy.
Mä en nimittäin jostain syystä pidä tällä hetkellä yhtään kahvakuulatreeneistä. Ne on jotenkin tosi raskaita, happi loppuu koko ajan ja lihakset kuolee. Ja mulla on vain 10 kilon kuula! Silti näytän tuolta. Hikeä valuu niin paljon, että treenipyyhe on kirjaimellisesti litimärkä puolen tunnin jälkeen. Silti kahvakuulalla on vain tehtävä, koska se on tällä hetkellä mun lihaskuntotreeni ja mun kroppa tarvitsee lihaskuntotreeniä, koska se korjaa niitä ongelmia, joita mulla on tällä hetkellä hormonien toiminnassa ja toisaalta se myös korjaa edellisestä ongelmasta aiheutuvia ongelmia. Kaupan päälle sitten tulee kiinteytyminen ja lihaskunto. Plus yleinen vahvuus.
Tällä viikolla sain taas kahdesti ruoskittua itseni tekemään kuulalla, vaikka olisi pitänyt kolmesti... Noh, pääasia kai, että edes yrittää ja saa loppuunsa jotain aikaiseksi. Kokonaissaldoksi tuli siis kuusi liikuntakertaa, 2 x kävelyä, 2 x kahvakuulaa, 1 intervallijuoksu ja 1 pyörälenkki.
On kuitenkin käynyt mielessä, että heti kun saa jotenkin selville miten nää rahakuviot menee, niin pitää harkita sitä kuukausikorttia salille. Kuntosalitreeni ei tunnu läheskään niin kuolemalta kuin kahvakuula :D Kuntosalilla kuolee vaan lihakset. Kahvakuulalla kuolee lihakset JA keuhkot. Tosin mun on kyllä rehellisesti todettava, että juoksu on sujunut paremmin kahvakuulatreenien aloittamisen jälkeen, joten varmaan mun keuhkotkin tarttee harjoitusta, niin ikävältä kuin se yli 170 sykkeellä puuskuttaminen tuntuukin.
Lauantain murkinat olivat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos lassakaa, 10 g tummaa suklaata
- iltapala: 2,5 dl tomaattikeittoa, aurajuustoa ja noin 10 piparia (iih, ei ois saanut, mutku...)
Sunnuntaina:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, 1 tl kookosöljyä
- lounas: härän ulkofile, pippurikastiketta ja lämpimiä kasviksia
- iltapala: proteiinijuoma + omena kuorineen
Tänäänkin siis tuli käytyä Pedrinaksessa, tää oli nyt oikeastaan aikainen äitienpäivälounas, kun äiti ajatteli, että kyseinen ravintola lienee tupaten täynnä ensi sunnuntaina.
Tein itselleni viimeksi (eli tiistaina) lupauksen, että vastaisuudessa ottaisin aina Pedrinaksessa käydessäni suosiolla ne ranskalaiset, ku kuitenkin siellä tulee käytyä vain noin kerran puolessa vuodessa, niin se ei kaada mitään. No, kun tässä sitten tuli toinen kerta samalle viikolle, niin piti syödä karpisti, etenkin kun huomenna on se punnitus, jonka tuloksen mä merkkaan tänne.
Noi kasvikset ei itseasiassa olleet lainkaan hassummat. Etenkään tuohon kastikkeeseen dipattuna. Kukkakaalia maistoin, mutta se on edelleen hyi, joten ne jätin syömättä. Sen sijaan parsakaali oli uusi tuttavuus ja onneksi ihan ok sellainen. Nyt uskaltaa sitten kotonakin tehdä vaikka lisukkeeksi parsakaalia, sipulia ja paprikaa uunissa. Vaihtelua sille ainaiselle salaatille. Mutta tuohon Pedrinaksen annokseen palatakseni, niin piti jättää 1/4 kasviksista syömättä, kun oli niin iso annos. Ja silti oli ruuan jälkeen sellainen pallo-olo :D Mutta tosi hyvä juttu vaan, että vatsalaukku osoittaa joskus merkkejä rajoistakin. Joillakinhan lihavuuden syy on siinä, että he syövät oikeanlaista ruokaa, mutta ihan tolkuttomia määriä. Eli aina hyvä juttu, jos ei vaan jaksa syödä loppuun.
Saa nyt nähdä sitten millainen tuomio tulee vaa'alta huomenna. Haastava viikko sikäli, että vappu mässyttelyineen sisältyi tähän ja se tietysti nosti väliaikaisesti painoa. Lisäksi siitä seurasi ankara herkkuhimo useammalle päivälle. Nyt herkkuhimo osoittaa lieventymisen merkkejä. Onneksi viimeinkin! Tällä hetkellä oon tilanteessa -400 g verrattuna maanantaihin, mutta katsotaan mitä vaaka huomenna tuumaa.
Sitten piti näyttää tämä. Alunperin tarkoitus oli vain näyttää tämä superkiva mekko, joka näyttää kivalta ja on todella miellyttävä ja kevyt päällä, koska se on tehty samanlaisesta materiaalista kuin urheiluvaatteet (95% polyesteriä, 5 % elastaania). Mutta sitten törmäsinkin myös tähän toiseen vanhaan kuvaan ja huvikseni tarkastelin niitä vierekkäin.
Oikeasti, harittaako vain mun silmissä vai näytänkö mä hoikemmalta tuossa tämän päiväisessä kuvassa? Tuossa 3 vuoden takaisessa kuvassa mä painan 3 kiloa vähemmän kuin mitä painoin tänä aamuna, mutta mun silmään mä näytän siinä paksummalta kuin nyt.
Tietenkin vaatteet on erit ja asentokin aavistuksen eriävä, mutta ei mulla mun mielestä enää ole tuollaista palloa. Ja äitikin aina sanoo nykyisin saunassa, että on se (vatsa) litistynyt, että en enää näytä siltä kuin olisin raskaana. Siitäkin muuten piti taas väitellä lauantaina saunassa. Oikeasti, kuinka surkean läski on ihminen, joka joutuu ties miljoonannetta kertaa vakuuttamaan omalle äidilleen, että ei ole ollut kertaakaan raskaana? Mä lihoin paljon ja mä lihoin nopeasti. Mun vatsa oli kuin pallo ja siinä on varmaan 30-40 isoa raskausarpea. Okei, mä näytin siltä kuin olisin ollut raskaana. Mutta voisko joku edes luottaa mun sanaan? Sitä paitsi oon käyttänyt jo vuosia hormonaalista ehkäisyä, eihän mulla ole ollut menkkojakaan 7 vuoteen. Ei luulis tulevan raskauksia...
No takaisin noihin kahteen kuvaan. Tuo on nimittäin taas malliesimerkki siitä, miten vaatetuksella voi tehdä paljon. Tällaiselle vartalotyypille passaa parhaiten tiukka ja paljastava yläosa ja sitten tuollainen väljä alaosa. Koska myös jalat on "tiukemmassa kunnossa", mä tykkään pitää myös lyhyitä hameita. Eli kiinnittää huomion joko jalkoihin tai sitten yläosaan. Toki ei voi pitää yhtä aikaa sekä alhaalta että ylhäältä paljastavaa asua, koska sitten näyttää halvalta, mutta aina jompi kumpi, niin katseet ei kiinnity niin paljon vatsaan.
Toi vanha kuva on kyllä niin vaatevalintojen köntys :D Tieten se on partiotapahtumasta eikä partiojutut ikinä mitään muotinäytöksiä ole, mutta oikeesti...
Mulle tuli myös mieleen, että tyylini on kai mennyt tässä viimeisen vuoden aikana naisellisempaan suuntaan. Nyt on mekkoja ja pidänkin niitä ihan mielelläni. On nättejä kenkiä ja nättejä laukkuja. Ja on myös naisellisempia värejä, eli siis se pinkki :D En tiedä mitä on tapahtunut. Miksi mulla ei oo enää sisäistä tarvetta "esittää poikaa" ja olla "hyvä jätkä"? Oon niin hirveän suuren osan elämästäni ollut sellainen. Mä olin aina menossa armeijaankin. Olisin mennytkin jos jalka ei ois hajonnut. Sijaistoimintana kävin sitten ulkomailla "armeijavaihdossa" ja osallistuin useampiin sotilastaitokisoihin. Mietin lukiessani noita Game of Thrones-kirjoja (tai siis oikeasti Tulen ja Jään laulu-kirjoja, mutta kaikki tietää paremmin mistä mä puhun, jos sanon Game of Thrones-kirjoja), kun siellä on se Tarthin Brienne, että oonko mä ollut just sellainen ja just samoista syistä? Kyseessä on siis hahmo, joka kuvataan suunnilleen rumimmaksi naiseksi maan päällä ja joka on hirveän poikamainen. Se kulkee haarniskassa ja voittaa kaikki turnajaisissa yms. Se yksi tyyppi jopa erehtyy sanomaan Brienneä koko ajan seriksi (kyseisissä kirjoissa vain miehet voi saada ritarin arvon ja tulla kutsutuiksi "ser Etunimi").
Tuli niin vahvasti fiilis, että löysinkö mä taas oman tarinani? Tulee välillä hetkiä, jolloin samastun tosi paljon, johonkin kirjahahmoon. Yksi oli Dragonlancen Kitiara, myöskin soturinainen. Toinen oli sitten Harry Potterin Hermione (oikeasti, mä oon just sellainen besserwisser kirjatoukka, aina luokkani priimus ja mulla on myös ne "torahampaat" ja kuriton tukka). Ja nyt ois tää, joka kolahtaa eniten. Jos on liian ruma naiseksi, sitä valitsee automaattisesti sen, että pukeutuu ja käyttäytyy kuin poika. On poikatyttö, niin silloin ei tartte välittää niistä kriteereistä, joita naisille asetetaan. Poikatytön sisään on niin helppo paeta sitä, että ei ole "kelvollinen" naiseksi.
Niin että mikä on muuttunut? En mä vielä mikään kaunis ole, vielä on 30 kiloa pudotettavana ennen kuin se tapahtuu. Mutta miksi mä oon jo nyt "muuttunut"? Miksi mä nykyään pidän pinkkejä juttuja tai mekkoja? Miksi musta on nykyään mukava meikata silmäni? Hitsi vieköön, pitäisin varmaan korkokenkiäkin jos hermo ei ois paskana :D En nyt ymmärrä itseäni tämän asian suhteen ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti