Päivät 52 ja 53

No niin nyt se sitten tapahtui. Nimittäin: 

Se repsahdus. Katastrofi. Sortuminen. Ei kohtuudesta tietoakaan. Hävisin lopulta taisteluni uteliaisuudelle tämän uutuuden mausta ja ostin levyn. Periaatteessa alkuun meni hyvin, sillä söin siitä vain 50 g ja tarkoitus oli, että en söisi yhtenä päivänä enempää. Kuitenkin sitten illalla kirjaa lukiessa tuhraantui varmaan 75 g ja tänään loput. Shame on me. 

Sainkin tässä jo kaveriltani palautetta, että nyt joku tolkku noihin herkutteluihin, muuten tulee ennemmin tai myöhemmin stoppi painonpudotuksella ja ajattelin, että voisin hänen neuvonsa mukaisesti ottaa ensi viikosta alkaen käyttöön karkkipäivän. (blogin pitämisen hyvä puoli, tulee palautetta -> motivoi entisestään muuttamaan toimintaa) Siis että yhtenä päivänä viikossa voisin syödä jotain herkkua kohtuudella. Ei mitään mättöpäivää "syö mitä haluat niin paljon kuin haluat", koska sellainen kerran viikossa olis liikaa, vaan yksi päivä, jona voin syödä kohtuudella jotain. Niin kuin periaatteessa se spice icen juttu oli kohtuudella herkuttelua, mutta ongelma vaan, että niitä herkkukertoja tulee nyt liikaa yhdelle viikolle.

Kaveri myös kommentoi näistä mun "järkeilyistä" :D Niin, kai minä sitten siihen sorrun. "Voin ottaa jätskin, ku kävelin tunnin", "oli vappu". Ja nytkin voisin sanoa täysin totuutta vastaavasti: "Harrastin tänään aamulla liikuntaa 1000 kalorin edestä ja siis nollasin tuon levyn. JA mun paino jostain ihmesyystä tipahti 700 g suhteessa eiliseen. Huolimatta syöpöttelystä." 

Mutta mikään noista ei poista sitä tosiasiaa, että oon edelleen herkkuholisti ja siitä on päästävä. Ongelman työstäminen kannattaa aloittaa jo nyt, että ei tulisi sitä jumitusta. Jos aattelen, että syön herkkuja tähän tyyliin niin kauan kuin paino tippuu, joudun aloittamaan opettelun sitten jumitilanteessa. Joten, ensi viikosta alkaen, yhtenä päivänä viikossa kohtuudella jotain.

Eilisen murkinat siis:

- aamupala: 1 dl marjasekoitusta (mansikka, vadelma, mustaherukka), partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: pikkupala lassakaa, 50 g maitosuklaata

- yöpala: 75 g maitosuklaata

Tänään:

- aamupala: 1 dl marjasekoitusta, partista, 1 tl kookosöljyä

- välipala: 65 g maitosuklaata

- lounas: annos kaalipaistosta

- välipala: kuppi teetä (kaveri oli siis kylässä, mutta minä en itse sitten koskenut siihen tummaan suklaaseen, ku suklaata tässä on jo piisannut)

- iltapala: 1 sipuli, kebablihaa, salsaa ja chilikastiketta

Näki tänään taas, että on hyvä keskustella näistä asioista olennaisesti pienemmän ihmisen kanssa. Tulee vähän perspektiiviä asioihin, joille on itse sokea ja toisaalta aukenee vähän miten pienemmät ihmiset elää. Vaikka mulla vielä on paino tippunut ihan kiitettävää tahtia, jossain kohdin tulee vaikeampaa. Huomaahan sen jo nytkin, kun pitää muuttaa sykemittarin asetuksia painon suhteen, että aina vaan kuluu vähemmän ja vähemmän kaloreita esim. vakiojuoksulenkilläni. Myös vaaka on ilmoittanut, että ns. "koomakulutukseni" on laskenut noin 100 kalorilla päivässä. 

Eli probleema on laatua: olettakaamme että elintapani ovat tällä hetkellä "aloituspaino-10 kg"-kokoisen ihmisen elämäntavat. Se tarkoittaa, että painoni putoaa suhteellisen kivuttomasti kunnes olen 10 kiloa lähtötilannetta pienempi. Ja siihen se jää, ellen tee taas muutoksia, jotka ovat vielä pienemmän ihmisen elintapojen mukaisia. 

Pienentymiseen tähtäävässä elämäntapamuutoksessa on siis haasteena se, että tapoja täytyy muuttaa koko ajan yhä enemmän, jos toivoo saavansa aikaan tulosta. Toistaiseksi olen päässyt tähän pisteeseen "vanhoilla muutoksilla", mutta oletettavissa on, että jossain vaiheessa tarvitsee tehdä uusia.

Laskiskelin muuten tuossa aiemmasta "laihdutuspäiväkirjastani", että viime vuonna paino pysyi 26 viikkoa samana keväällä vaikka harrastin aktiivisesti liikuntaa ja tarkastelin herkkujen määrää. En tajua miten jaksoin jatkaa. Nyt on mennyt alle 8 viikossa yli 7 kiloa. Tuo painon jumittaminen viime keväänä oli aikaa ennen karppausta. En vieläkään voi lakata ihmettelemästä, miten olennaisen muutoksen ruokavaliooni karppaus on tuonut. Ei pelkästään siinä muodossa, että tietyt ruoka-aineet ovat jääneet pois kokonaan, vaan myös siinä muodossa, että olen onnistuneesti lisännyt kasvisten määrää merkittävästi. Ja näin ison ruokavaliomuutoksen takia uskonkin, että tämä projekti etenee kunnialla jatkossakin.

Kuten Arnold Schwarzenegger totesi: "If you keep doing what you have always done, you keep getting what you've always got." Eli käänteisesti: jos tekee jotain mitä ei ole aiemmin tehnyt, saa jotain mitä ei ole aiemmin saanut.