Herkuton viikko jatkuu 3 päivää takana ja 4 edessä. Tai oikeastaan 9 herkutonta päivää edessä, koska aion pitää ensi viikon kohtuullisen herkkuhetkeni lauantaina. Noh, kaverini oli oikeassa, jotenkin tän kestää helpommin, kun tietää, että kyllä se päivä sieltä lähenee koko ajan.
Nyt voisin tähän ensin purkaa ruokajutut ja sitten kirjoittaa pari sanaa työjutuista.
Tiistain murkinat:
- ei aamupalaa, mä UNOHDIN syödä sen (selitys alempana)
- lounas: lassakaa (jääkaapissa oli viime viikolta ne kaksi kesäkurpitsaa, joten piti tehdä jotain ruokaa, johon sitä tulee)
- iltapala: 75 g graavilohta ja 1 päärynä
Joo, rupesin yhdessä välissä päivällä ihmettelemään, että miksi mulla ei ole mitään mielikuvaa olenko ottanut omega-3 pillerit? Aattelin sitten, että kai mä ne otin aamupalan yhteydessä, ku ainahan mä otan. Sitten useita tunteja myöhemmin tuli olo "hei, söinkö mä aamupalaa ollenkaan?" :D Sitten menin katsomaan keittiöön ja eihän siellä ollut tiskipöydällä aamupalakippoa, joten aamiainen jäi välistä.
Ei ihmekään, että oli vähän nälkä ja vaati tahdonvoimaa valmistaa lassaka (valmistukseen menee noin tunti) eikä ottaa kaupasta jotain pikaratkaisua.
Venyttin aamulla aamupalaa aikeenani tehdä ensin kahvakuula treeni ja sitten en jaksanutkaan tehdä sitä vaan menin suihkuun. Suihkun jälkeen tarkistin mailini ja sain tietää, etten päässytkään viime kesän työpaikkaani töihin ja aloin sitten etsimään potentiaalisia muita työpaikkoja ja niin se vaan jäi se aamupala. Mutta kertoo jotain mun sitoutuneisuudesta tähän ateriarytmiini, kun vatsa vaan kurni ja mä aattelin, että johan on kumma, mutta odotetaan nyt lounasaikaa :D
Toi tämänkertainen erä lassakaa oli kyllä täysin nappiin, ku lisäsin siihen myös pilkottuja mustia oliiveja. Nyt se on just eikä melkein. Siinä on siis 350 g mozzarellajuustoa, iso kesäkurpitsa, 4 sipulia, nippu kevätsipulia, 2 porkkanaa, 400 g jauhelihaa, oliiveja ja salsakastiketta (hot).
Aattelin, että väsään joku päivä tuonne ylös sellaisen "arkiruokani"-välilehden, jonne voisin laittaa reseptit ja kuvat parhaimmin laihduttavista ja parhaimman makuisista arkiruuistani siltä varalta, että tälle sivulle eksyy joku, jolla on kans pienentymisprojekti meneillään. Ainakin sinne tulis lassaka, kesäkurpitsa-kinkkukiusaus, kaalipaistos, lohirullat ja sitten mun vakioaamupala. Aamupalassa ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta kun jotkut saattaa miettiä, että jos aamulla ei saa syödä leipää, ei puuroa eikä muroja, niin tuo mun vakioaamupala on yksi niistä potentiaalisista vaihtoehdoista mitä karppi voi syödä aamulla.
Keskiviikon murkinat:
- aamupala: 1 dl boysenmarjoja (edelleen maistuvat pahalta), partista, 1 tl kookosöljyä
- lounas: lassakaa
- iltapala: 75 g graavilohta, päärynä ja vähän macadamiapähkinöitä
Välihuomautuksena, eikö olekin ihana kippo? :D Noi Arabian KoKo-sarjan 2,5 dl kipot on kyllä täydellisiä aamiaiskippoja, kun niihin ei mahdu niin isoa annosta, että tulis aamiaisesta liian iso.
Sitten niistä työjutuista. Tosiaan on pakko todeta, että pikkaisen itsetuntoa koettelevaa touhua tää työnhaku. Ja sitten vielä siihen päälle se, että kaikki muut mun kollegat tuntuu saavan välittömästi töitä valmistumisensa jälkeen, mutta mä vaan jumitan. Tieten tuossa meni vähän aikaa "hukkaan", kun katselin miten käy käräjäoikeuden kanssa. Ensin haastattelua piti odottaa 3 viikkoa ja sitten tulosta 2 viikkoa.
Paikka meni minua paremmalle, joten ei henkisesti sattunut yhtään niin paljon, kuin niinä kertoina, kun olen tullut torjutuksi persoonani takia. Se on ikävin mahdollinen syy tulla "hylätyksi". On niin paljon helpompi kestää se, että paikka menee jollekin, jolla on paremmat arvosanat kuin minulla ja jolla on enemmän työkokemusta kuin minulla.
Mutta voi elämä, että olen monta kertaa saanut palautteeksi, että en ole persoonana sopiva. Oikeasti. On ihan himputin masentavaa saada kuulla, ettei ole oikeanlainen ihminen niihin hommiin, mihin haluaisi ja joihin olisi pitkä akateeminen koulutus. En nyt vielä maatani myy asian kanssa vaan jatkan yrittämistä ja sellaisen "oman paikan" etsimistä, minne mä kelpaisin tällaisena kuin olen. Mutta täytyy katsoa, että pitääkö tässä sitten jossain vaiheessa vaihtaa kuitenkin alaa, jos en vaan kertakaikkiaan persoonana kelpaa minnekään oman alani töihin. Mutta ei hajuakaan, että missä vaiheessa se päätös pitää tehdä? 3 kk työttömyyden jälkeen? 6 kk työttömyyden jälkeen vai 12 kk työttömyyden jälkeen?
Mutta yhdistettynä se, että kaikki muut on saaneet töitä ja ne kaikki muut on ollut just sellaisia tyypillisiä "juristipersoonia" ja minä en oo saanut töitä ja mä oon hyvin epätyypillinen persoona juristiksi, niin onhan tää nyt himputin masentavaa. On sellainen olo, että olisiko joku ystävällisesti voinut jo vuosia sitten kertoa minulle, että olen ihmisenä ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltani kertakaikkisen vääränlainen juristiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti