Niinhän siinä sitten kävi, että kymppiviikon saldoksi tuli + 1 kilo. Yleensä olen sitä mieltä, että on ihan turha selitellä tekemisiään, mutta nyt on jotenkin sellainen olo, että toi on musta riippumaton. Katson nimittäin, että asialla on olennaisesti tekemistä sen kanssa, että viikon verran vatsa ollut toimimatta ja sitten eilen yritin asiaa epätoivoissani ratkaista isän ohjeiden mukaan "juomalla ihan älyttömästi vettä". Pientä helpotusta lukuunottamatta asia ei juuri ole edennyt.
Liikunnat olivat viime viikolla ihan normimääriä ja sitten söin sitä maanantain subia lukuunottamatta ihan normaalisti. Mutta pitkästä vuosien kokemuksesta tiedänkin, että painonpudotus on joskus tällaista. Vaikka teet kaiken "oikein", aina ei tuu lyhyellä aikavälillä tulosta vaan asiaa pitää tarkistella pidemmällä välillä.
Olihan mulla siellä aiemminkin se yksi plussaviikko, mutta kuitenkin vielä viikko sitten kokonaissaldo oli lähes kilo pudotusta per viikko. Niinpä en nyt tästä hirveitä stressejä ota vaan yritän tehdä jatkossakin parhaani ja toivoa, että se vatsa alkaa jossain välissä toimimaan.
Sunnuntain ruuat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä ja 1tl kookosöljyä
- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita, jäävuorisalaattia ja vesimelonia
- iltapala: proteiinijuoma veteen, juustoa, suolakurkkua ja vähän macadamia-pähkinöitä
Maanantain ruuat:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita, jäävuorisalaattia ja vesimelonia
- välipala: kuppi teetä mustana ja 10 g tummaa suklaata
- iltapala (vaarilla kuuden aikaan illalla): 2 karjalanpiirakkaa voilla, juustolla ja leikkeleellä, 2 fasupalaa, 3 pientä mukillista vaarin tekemää mehua
Tässä tämän päivän ruuissa oli nyt noi karjalanpiirakat, fasupalat ja mehu epäkarppia, mutta olimme käymässä veljeni kanssa vaarilla ja siellä ei viitsinyt sitten alkaa nipottamaan, ku kuitenkin se oli eka kerta ainakin kahteen tai kolmeen kuukauteen kun kävimme siellä kylässä. Päätin sitten, etten syö tänään muuta iltapalaa, niin se kompensoituu osittain sillä.
Sitten pitää näyttää tällainen. En edes muistanut sen olemassaoloa, mutta äiti oli säilyttänyt sitä jostain syystä. Tein sen lapsena ja se on olevinaan pöllö. Äiti totesi, että mähän voisin laittaa sen sitten mun toimistooni, kun saan työpaikan, ku pöllö on kuitenkin viisauden symboli ja niin edelleen.
Normaalisti mä en hirveästi välitä lapsuuden aikaisista tuotoksistani, mutta jostain syystä tän kohdalla teen nyt poikkeuksen. Se ois kieltämättä ihan hauska lisä muuten todennäköisesti umpitylsään tulevaisuuden toimistoon. Ja toimisihan se ainakin jäänmurtajana asiakkaiden kanssa :D Juristikin on varmasti helpommin lähestyttävä, jos sen työpöydällä on tällainen pöllö. Ainut miinus on vaan, että todennäköisesti saan olla koko ajan selittämässä, että se ei oo mun lapsen tekemä :D
Koska työpaikkaa ja näin ollen toimistoa ei vielä ole, pöllö odottaa nyt
sitten toistaiseksi mun ikkunalaudalla. Totesin, että se sopii siihen
yllättävän hyvin. Normaalisti mä suosin sisustuksessa minimalismia
(mahdollisimman vähän tavaroita ja vain muutamia esineitä tasoilla)
yhdistettynä laadukkaisiin tarkoin valittuihin esineisiin, mutta
jotenkin tuo pöllö täydensi tätä yhtälöä. Siinä se nätisti kököttää
Iittalan kivi-tuikkujen vieressä. Eikä se näytä "epäarvokkaalta".
Ehkä tässä on sama juttu kuin niiden astioidenkin kanssa. Jos kaikki muut on hillittyjä, hallittuja ja tyylikkäitä, mahtuu sinne sekaan yksi erikoisempi juttu. Niin myös mun kotiin mahtuu kivi-tuikkujen, mariskoolien ja aalto-maljakoiden rinnalle yksi pöllö lapsuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti