Heissan, tällä kertaa vähän muutakin sisältöä kuin pelkästään ruokaa. Tässä on nimittäin takana yhden sortin pikkuseikkailu, pari uutta ihanaa kaunista esinettä (mähän rakastan kauniita esineitä, kuten tuossa sivussa mainitsinkin) ja sitten yksi terveysongelma.
Puran kuitenkin ensin tähän ruokapuolen.
Perjantai:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä, 1 tl kookosöljyä
- lounas: savulohta, lämpimiä kasviksia, bearnise-kastiketta
- iltapala: graavilohta ja kylmäsavulohituorejuustoa
Lauantai:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä, 1 tl kookosöljyä
- välipäivä: viikon sallittu herkkuhetki: jätskiannos, NAM
- lounas: subwayn kanateriyakisalaatti (kanateriyakia, juustoa, jäävuorisalaattia, paprikaa, herkkukurkkua, oliiveja, punasipulia, jalapenoa ja southwest-kastiketta)
- iltapala: 2,5 dl tomaattikeittoa, vähän aurajuustoa ja valkohomejuustoa
Sitten mistä sitä aloittaisi. Seikkailusta kenties? Tässähän kävi nimittäin niin, että mulla meni kaksi hienoa, aurinkoista ja lämmintä päivää sisällä kannettavan ääressä, kun tein yhtä tehtävää yhdelle potentiaaliselle työnantajalle. Jutun juju siis, että ilmeisesti kaksi haastattelun ja tehtävän perusteella parasta pääsee persoonallisuus- ja luonnetesteihin ja sitten sen jälkeen tehdään päätös kuka pääsee allekirjoittamaan työsopimuksen vakituiseen työpaikkaan. (ja yrittämään selvitä 4 kk koeajasta)
No, sitten ku perjantaina oli vapaata, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöä oli 21 astetta, niin minähän suuntasin valokuvaamaan. Ajattelin ensin, että pyöräilisin isokosken laavulle ja sen jälkeen vielä lippukuntamme kämpälle. Mutta kävikin sitten niin, että mulla meni tunti päästä laavun lähelle. Ja siitä alkoi ns. mutahelvetti. 700 metriä mutaa, josta oli tietenkin pakko raahautua läpi, koska jos on pyöräillyt tunnin yhteen suuntaan, ei halunnut kääntyä takaisin edes käymättä määränpäässä. Seuraus:
Tietenkin sinne mutaan piti tömähtää. Onneksi oli jalassa caprit ja crocsit. Caprit ei menneet likaiseksi, mutta crocsit sitten senkin edestä. Oli ihana raahata sitä pyörää loppumatka sen mudan läpi, kun sen lisäksi että se oli raskasta, niin jaloissa oli tietenkin ylihauska tunne, kun ne olivat täynnä mutaa.
No ei muuta kuin sitten joen varteen kivelle istumaan ja operaatio jalkojen ja kenkien peseminen :D Sitten istuskelin siinä niin kauan, että jalat ja kengät kuivuivat ja tarkkailin, että säilyttääkö sellainen 3 cm pitkä koppakuoriainen tarpeellisen välimatkan suhteessa minuun.
Sinänsä oli kyllä tosi rentouttavaa istua siellä kosken äärellä auringonpaisteessa ja kuunnella veden ääntä. Sillä hetkellä maailmassa ei ollut mitään muuta. Kunnes yhtäkkiä keksin, ei saakeli, nyt ois puhtaat jalat ja puhtaat kengät, mutta mun ja tien välissä on edelleen se 700 metriä mutaa. Pääsin kuitenkin pelostani huolimatta sen toisella yrittämällä läpi plumpsahtamatta uudelleen. Pyörä pitäis kuitenkin tässä joku päivä vielä pestä, se tietenkin näyttää edelleen siltä, että sitä on raahattu noin 30 cm syvässä mudassa.
Oli kyllä tosi kaunista. Oikein sielu lepäsi :) Ja kolme kärpästä yhdellä iskulla. Luonnosta nauttimista, valokuvausta ja liikuntaakin siinä tuli, kun pyöräili sen 2 tuntia ja raahasi itseään mudassa yhteensä jonku puoli tuntia.
Sitten ois esiteltävänä tämän päiväinen hankinta:
Iittalan Satumetsä-sarjaa, 2 mukia ja 2 kulhoa. Ihanat! Oon edelleen aivan rakastunut myös mun KoKo-astioihin, mutta on kiva saada siihen rinnalle vähän tällaista jännempääkin. Ja nää sopii mulle tosi hyvin, koska lähes kaikki mun KoKo-astiat on joko sinisiä tai vihreitä, joten näitä voi yhdistellä myös niihin. Sitten on tietysti se, että tässä on kuvituksena eläimiä ja metsää. Pidän eläimistä ja metsästä! Värit käyvät myöskin hyvin. Sitten kun joskus pääsen sisustamaan oikein kunnolla (isommassa asunnossa ja enemmällä rahalla), päävärit tulevat olemaan valkoinen, vihreä ja turkoosi. Unelma olis sellaiset vaalean vihreät tapetit, kuin mulla oli kahdessa isäni talossa (siis lapsuuteni kodissa peiponkadulla, että isän nykyisessä talossa, jota sanomme tynnyriksi, koska se sijaitsee pikitynnyrintiellä). Sitten vähän turkoosia esim. tyynyjen muodossa ja verhot ja huonekalut valkoisina. Itsehän olen hyvin siisti ja lapsia ei ole tulossa, joten äiti, tasaa hengityksesi. Minulla valkoinen pysyy valkoisena.
Sitten olis vielä se terveyspulma. Nimittäin. Taustaksi, että minähän epäilin keliakiaa. No kuinka järkevää on sellaisen ihmisen sitten syödä se hemmetin vaalea leipä, joka on ihan tasan varmasti vehnää?! Ja vehnä on pahinta mitä mä voin nielaista. Mitään muuta syytä mä en nyt keksi sille, että tässä on nyt ollut suoli tukossa ainakin maanantaista asti. Välillä alkaa tehdä jo oikeesti aika kipeää. Kuinkahan kauan odotan, että saisinko sen itse parannettua, ennen kuin kävelen kauppaan ostamaan jotain "ainakin 50% kuitua-leipää" tai sitten terveyskeskukseen valittamaan, että tää ei nyt toimi? Painosta ei nyt oo harmainta haisua, missä se oikeasti menee, koska tottahan siihen vaikuttaa, jos 6 päivää vedät ruokaa sisään, mutta mitään ei tule ulos.
Jokainen "virallisterveellinen" siellä nyt varmaan kirkuu, että vettä ja kuitua. Vettä oon juonut ihan sikana. Se puoli aineenvaihdunnasta toimii. Ja mä tosiaan pärjäsin tähän asti lähes 10 kuukautta ilman niitä täysviljan kuituja, joten miksi tenkkapoo nyt? Toinen mitä ihmettelin, oli, että mulla on myös viimeisen noin 1,5 viikon ajan ollut huomattavasti enemmän nälkä kuin aiemmin. Liittyyköhän nämä nyt toisiinsa? Yhtään aiemmasta poikkeavalla tavalla en oo syönyt tai liikkunut muuten kuin, että se vehnäleipä Oulun subissa oli mun ensimmäinen isompi vehnäannos yli 10 kuukauteen.
Ei siellä sattuis olemaan ketään toista karppia, jolla ois jotain haisua mistä tässä on kyse? Koska multa loppuu kohta hermot, 6 päivää ulostamatta ja vatsakipu sen kuin pahenee. Ai niin joo ja laksatiivia (levolac) oon syönyt nyt kaksi päivää vailla vaikutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti