No nih, ruotuun palattu oikein kovemman kautta. Nyt nimittäin alkoi tehoviikko. Olin pyöritellyt ajatusta tuossa jo muutaman päivän ja päätin toteuttaa sen tasapainottaakseni noita viime viikkojen mässäilyjä. Tehoviikossa on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että syömiset pysyy samoina (koska ei niitä tästä hirveästi enää voi nipistääkään), mutta liikunnan määrä lisääntyy olennaisesti. Aiemman 4-5 tuntia viikossa tavoitteen sijaan tehoviikolla käyn joka aamu kävelyllä ja sitten siihen päälle iltaisin ne "tavanomaiset" liikunnat. Eli ma, ke ja pe ohjelmassa kävely + juoksu ja sitten pitää katsella vähän kehon kestävyyden mukaan, että onko joku päivä ohjelmassa kävely + kahvakuula.
Tehoviikon ensimmäisen päivän ruuat olivat:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa ja pellavansiemeniä
- lounas: n. 200 g possun ulkofilettä, maustevoita ja hillitön kasa jäävuorisalaattia ja vesimelonia (oli niin iso kasa, että piti syödä se pois tieltä, ennen kuin laitoin lautaselle ne pihvit)
- iltapala: 1 omena kuorineen + proteiinijuoma
Aamu alkoi siis 80 minuutin kävelyllä ja illalla kävin juoksemassa 50 minuutin verran. Jälkimmäisellä hieman lihakset ja nivelet valittelivat, joten yritin sitten oikein huolella venytellä ja otin kalsium-magnesium ravintolisän, että palautuminen maksimoituisi. Oli jotenkin positiivista kuitenkin huomata, että se on lihakset ja nivelet, jotka valittaa eikä keuhkot. Keskisyke olikin yllättävän matala juostessa, vain 169 kun viime viikolla se oli yli 180. Mutta lihaksissa ja nivelissähän se sitten tietenkin tuntuu, kun jo toista kertaa samalle päivälle niiden piti kannatella tätä ei niin pientä massaa.
Näillä aamukävelyillä yritän vähän korreloida arkiliikunnan puutetta, joka aiheutuu siitä, että suurimman osan ajasta mun ei tartte käydä missään, työpaikan etsiminen kun hoituu lähinnä läppärin ja puhelimen äärellä. Sinänsähän mun pitäisi ottaa tavaksi käydä aina aamulenkillä korreloimassa tilannetta, mutta päätin nyt aloittaa tällai vain viikon kestoisesti, että näkee miten keho reagoi.
Kävely itsessään ei ole ollenkaan raskasta, mutta kun pohjalla on jo kävely, niin se juoksu on kohtuu raskasta. Ja mä yritän olla vähän ekstra varovainen kehoni kanssa, koska se on kerran mennyt niin pahasti rikki. Yli-liikkuvat nivelet, pari kiristynyttä nivelsidettä (nilkassa), kolme venynyttä nivelsidettä (2 nilkassa ja 1 polvessa) ja edelleen vaiheessa oleva peroneushermon takaisin kasvu, josta aiheutuu osittaista kykenemättömyyttä käyttää tiettyjä jalan lihaksia, on sellainen kombinaatio, että tässä pitäisi jo normaalipainoisenkin ihmisen olla varovainen, saatikka sitten ylipainoisen, jolla niveliin kohdistuu suurempi kuormitus.
Ja toinen syy kehon kestävyyden ohella tämän kokeilun väliaikaisuuteen on yksinkertaisesti jaksaminen. En tiedä kuinka hyvin jaksaisin lähteä lenkille joka aamu, jos tietäisin, että sitä on tarkoitus tehdä esim. 30 päivää. 7 päivää sen sijaan menee vaikka päällä seisten ja siksi olen varma, että onnistun tässä, ellei tule loukkaantumista. Pysyvää elämänmuutostahan tässä haetaan, mutta ei kai mikään estä tekemästä välillä tällaisia "spurtteja". Käyvät piristysruiskeesta kunnolle.
Mitäs muuta mun piti tänne tilittää? Ai niin joo. Ärsyttää, kun tänään sai taas inttää, ettei ota mitään missä on hiilareita. Äidillä nimittäin oli jäljellä sitä täytekakkua ja niitä rullia. Sitten kun yritti selittää, että ihan oikeasti, mä kärsin ylipainostani, niin ei menny perille. Äiti vaan että eikös sen pitänyt mennä niin, ettei muiden mielipiteistä tarvitse välittää? No joo, onhan se niin. Ei muiden mielipiteillä ole mitään väliä. Paitsi siinä tilanteessa kun se joku muu on työhaastattelija/potentiaalinen työnantaja. Onko joku nähnyt lihavaa naisjuristia? Mä en ole. Oikiksessa meitä lihavia naispuolisia juristiopiskelijoita oli 4. Ja sisäänottomäärät meidänkin tiedekunnassa olivat 140 vuodessa. Laskekaa siitä kuinka hyväksyttyä on meidän maailmassa olla lihava?
Mua ärsyttää niin suunnattomasti, että ikänsä se "luokan kaunein" tyttö ja aikuisenakin sellainen hyvin säilynyt tapaus, jonka ympärillä miehet pörrää ja joka voi vaan valita mieleisensä vaatteen, koska mahtuu siihen kuitenkin, koska vaatekoko on 38 ja ties mitä muuta -ihminen ei vaan millään ymmärrä sitä syrjintää, mitä kohtaa kun sattuu olemaan se ylipainoinen (= ruma) nainen.
Se nimittäin on niin, että hirveän iso osa ihmisistä tuomitsee ulkonäön perusteella. Kyllä se sisin ihan oikeasti ratkaisee loppupeleissä, mutta homma menee niin, että jotta sisintä edes arvioitaisiin, on ulkokuoren oltava jollakin tasolla. Jos oot ruma, on ihan sama kuinka älykäs tai mukava olet, et silti saa mahdollisuutta. Ja työkuvioissa, pitäisi olla jotenkin ekstrahyvä tullakseen valituksi, koska jos on kaksi tasavahvaa hakijaa, niistä valitaan varmasti se hoikka. Plus että jos olet lihava, voi olla kovin vaikeaa saada niitä hyviä puolia läpi niin, että toinen uskoo ne.
Lihavia vaan pidetään tyhminä ja laiskoina. Kun eiväthän he muuten tietenkään olisi lihavia. Masennuslääkkeiden lihottavuus on vain 10 kiloa ja kilpirauhasen vajaatoiminnankin joku 5-10 kiloa. Sen verran voi sairaudella perustella, mutta jos ylipainoa on se 30 kiloa, niin kyllä siitä vähintään 20 kiloa on itseaiheutettua. Mun ammatilla en usko, että mua pidetään tyhmänä, mutta sitä laiskuus-olettamaa pelkään. On tivattu työhaastattelussa kuinka monta kertaa viikossa käyn harrastamassa liikuntaa, on tivattu että mitä kaikkea muuta mä teen (kuin opiskelen ja olen järjestötoiminnassa) jne. On tivattu kauheasti todistusaineistoa siitä, että olisin väitteeni mukaisesti ahkera. Ahkeruus kun on meidän alalla tärkeintä heti kyvyn itsenäiseen työskentelyyn jälkeen.
Ja sitten sitä vain ajattelee "are you fucking kidding me? Kysyt onko ihminen, joka on ollut yhtä aikaa kahden yhdistyksen puheenjohtaja ja hoitanut siinä sivussa vielä opintonsa mallikkaasti, ahkera? Mitä muuta todistusaineistoa tarvit? Ois tässä nämä erinomaiset työtodistukset, joissa eritoten mainitaan ahkeruuteni. Olen myös vetänyt yliopistossa opintopiirejä, suunnitellen siis niiden ohjelman ja valmistellen niiden harjoitukset. Olen toiminut tuutorina. Ja saanut molemmista erinomaiset palautteet ihmisiltä, jotka ovat osallistuneet niihin. Kummatkin hommia, joita moni ei ota vastuulleen. Valmistuin yliopistosta 4,5 vuodessa vaikka olin 3 vuotta opiskelijajärjestön hallituksessa, kaksi opiskeluvuottani partiolippukunnan hallituksessa ja toimin tuutorina. Haluatko asentaa valvontakameran kotiini? Se on aina tiptop. Ei oo pyykkivuoria, tiskivuoria, roskis ei tursua, tavarat on aina paikallaan. En omista autoa, vaan pyöräilen joka paikkaan. Pidän myös tällaista blogia, auttaakseni niin itseäni kuin mahdollisesti muita samassa tilanteessa olevia. Olen ilmainen oikeusaputoimisto läheisilleni..." Niin, mulla on nää kilot. Sehän tarkoittaa, etten voi olla ahkera.
UGG. Ylipainoinen ja ennakkoluuloihin turhautunut nainen on puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti