Puretaanpas ensin liikunnat ja murkinat pois alta, niin päästään sen ratkaisun äärelle. Tänään siis kävin aamulla kävelemässä, mutta jätin illan juoksun väliin, koska molemmissa jaloissa on niin ankarat avohaavat ja niihin sattuu ihan todella. Sarjassa kannattaa olla läski: peppuni ja reisieni väliin voi laittaa kynän ja se pysyy siinä (olen testannut!). Sitten joskus jos alusvaatetus ei oo ihan nappiin, niin tuohon kohtaan tulee haavat kävelystä ja juoksusta. Niin kävi taas tänään ja kirvely on ollut koko päivän sitä luokkaa, ettei napannut se juoksu. Tarkoitus olisi korjata tilanne sunnuntai-iltana. Mutta oikeesti, neljä avonaista haavaa, joista aina kaksi hankaa keskenään yhteen. Onko inhottavampaa? Jalassa olevaan rakkoon sentään sai laastarin...
Ruuat tänään:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa ja pellavansiemeniä
- lounas: annos kaalipaistosta (nyt tuli tosi hyvä erä, nam!)
- iltapala: leipäjuustoa, 1 omena kuorineen ja kourallinen macadamia-pähkinöitä.
Sitten siihen pääasiaan. Joka on vaikuttaisi parhaalta jutulta sitten karppaamaan alkamisen jälkeen, vaikka olen vasta puolivälissä kirjaa.
Nimi on nyt vähän harhaanjohtava, mutta tuo kirja siis kertoo miten hormonit vaikuttavat yleisesti ja erityisesti rasvan kertymisen kannalta. Kirja käsittelee kuuden hormonin (insuliini, kortisoli, kilpirauhashormonit, naishormonit, mieshormonit ja kasvuhormoni) vaikutukset kehoon. Ja selittää samalla ne asiat, mitä eilisessä kirjoituksessani voivottelin ja tämä on nyt myös vastaus veljelleni, joka sanoi, että käänny sellaisen puoleen, joka tietää nämä asiat.
Tähän väliin muutamia lainauksia kyseisestä kirjasta:
"Eikä ylipaino itse asiassa ole ongelma vaan oire kehon epätasapainosta, johon usein liittyvät hormonit"
"Selvitä rasvan kertymisen syyt ja sinulla on kädessäsi myös ratkaisu"
"Kirjan nimi on toivomus siitä, että ne jotka laihtumista tavoittelevat, kerrankin katsoisivat syvemmälle ja pyrkisivät ymmärtämään, että jenkkakahvojen, ratsastushousureisien tai pömpöttävän mahan takana on paljon muutakin kuin ylimäärä kaloreita tai liian vähän tunteja juoksumatolla."
"Insinööriluonteena (kirjoittaja siis mm. diplomi-insinööri) minua kiinnostaa tietää, miksi asiat tapahtuvat. Miksi rasva kertyy minulla alavartaloon ja ystävälläni vyötärölle?"
"Kuinka on mahdollista, että kaksi erilaista ruokavaliota, joiden energiamäärä on sama, tuottavat erilaisia tuloksia?"
"Tavoitteeni on tämän kirjan kautta antaa sinulle lukijjana ymmärrystä siitä, että rasvanpolttoon liittyy muitakin tekijöitä kuin kyllästymiseen asti hoettu syö vähemmän kuin kulutat."
"Jos sukellukseni fitness-elämään (kirjoittaja on ollut siis body fitness-kilpailija) olisi tuottanut kerrasta upeita tuloksia, saarnaisin ehkä kaloreiden laskemisen puolesta ja väittäisin, että ylipaino on jokaisen ihmisen oma syy. Enää en usko tuohon."
Sitten tähän väliiin kuva siitä, mikä hormoni aiheuttaa minkäkin ongelman:
Tiivistetysti:
Omena (eli suurin osa ylimääräisestä vatsassa ja sitten jalat, kädet, nilkat ja ranteet hoikat, minä olen tätä tyyppiä): liian suuri määrä stressihormoni kortisolia + liian suuri määrä insuliinia
Päärynä (eli ylimääräinen kertyy jalkoihin, eräs ystäväni omien sanojensa mukaan tätä tyyppiä): naishormonien epätasapaino ja liian suuri insuliinin määrä
Tasaisesti joka puolella (eli myös kädet, jalat, nilkat ja ranteet on isot): kasvuhormonin alhainen määrä, myös yleisesti hidastunut aineenvaihdunta (tää oli siellä kirjassa, ei käy niin selkeästi ilmi kuvasta, mutta kerrottakoon, että jos on liikaa insuliinia, vähentää se nais- ja mieshormoneita sekä kasvuhormonia, joten tasaisesti joka puolelta isolla ihmisellä auttanee insuliiniresistenssin korjaaminen ja liikunnan lisääminen, jolloin aineenvaihdunta paranee).
En lähde sen enempää muiden ongelmia perkaamaan tässä, itse olen omena, joten keskityn nyt siihen. Mutta kehotan kyllä vakavasti kaikkia niitä, jotka haluavat olla pienempiä, perehtymään noihin asioihin, jos edes karppaus ei tehnyt autuaaksi, tuolta voi löytyä se viimeinen asia, joka antaa vastauksen.
Oikein iloisia poimintoja liittyen omaan tilanteeseeni:
"Vatsarasva heijastaa suurta stressihormonien eritystä pitkällä aikavälillä. Kortisolin liikaeritys kuluttaa sukuhormonien rakennusaineet, jolloin DHEA:n ja sitä kautta testosteronin sekä estrogeenien muodostus vähenee." (no johan selittyi sekin, miksi mua ei seksi kiinnosta. Puuttuu sukuhormonien eritys ja tästä aiheutuu haluttomuutta.)
"Myös runsas insuliini, vähäinen kasvuhormoni ja kilpirauhasen toimintahäiriöt vaikuttavat vatsarasvan kertymiseen. Liian korkea kortisolitaso hidastaa rasvanpolttoa koko kehosta."
"Jotta täsmärasvanpoltto toimii, pitää elimistösi olla terve."
"Suolisto-ongelmat lisäävät stressihormoni kortisolin eritystä, jonka jäljet näkyvät erityisesti navan ympärillä." (ai suolisto-ongelmat? Löytyy! Heti kun on rahaa, mä oikeasti marssin allergiatesteihin ainakin niiden viljojen osalta. Mutta oikeesti, masentavaa, kun mun suurin ongelma ilmeisesti on kortisoli ja insuliini, niin ensimmäisen kontrollointiin mun tarttis kontrolloida mun pääkoppaa ja pitää myös suoli terveenä. Ja täällä luki, että sen korjaamiseen voi mennä jopa 5 vuotta! Mä en ala!)
"Happamuus vaikuttaa ravinteiden imeytymiseen sekä hormonitasapainoon lisäten muun muassa stressihormoni kortisolin eritystä." (Great, eli lisätään listaan: hoida pään sisäiset asiat, hoida suoli kuntoon, hoida maksa kuntoon ja hoida ph-tasapaino kuntoon. Niin ja unenkin määrän ja laadun tarttee olla kohdillaan, ettei mokomaa kortisolia erittyisi liikaa. Nää asiat ei oo oikeasti ollenkaan helppoja korjata.)
"Insuliiniresistenssi - iso osa ympärilläsi olevista suomalaisista on tässä tilassa. Hyvä insuliiniherkkyys on resistenssin vastakohta. Usein luontaisesti hoikat ihmiset (lue: kansankielellä läpipaskot) ovat insuliiniherkkiä."
"Mikäli vartalo-ongelmasi on kasautunut vyötärölle, on tärkein asia saada selville kehoa stressaavien asioiden syyt." (ja tässä on mun viisaiden kivi! Ainut vaan, että ei oo niin helppoa saada selville, mikä mun kehossa on huonosti. Ainut minkä voin varmasti heti tietää, on ne asiat joista tiedän ottavani stressiä. Niihin voin yrittää vaikuttaa. Mutta mikäs mun kehoa fyysisesti stressaa? Onko mulla suolistossa kuolleet hyvät bakteerit ja mellastaa pahat bakteerit (kuten kirjan kirjoittajalla oli ollut tilanne ja jonka hän oli saanut selville vasta useiden testien jälkeen ja lääkärit oli olleet tosi vastahakoisia tutkimaan asiaa), olenko allerginen tai yliherkkä joillekin ruoka-aineille?
***
Okei, nyt mä tiedän mistä se vielä kiikastaa. Insuliinin tiesin jo aiemminkin ja sen ongelmiin karppaaminen on auttanutkin ja mulla on tullut karppaamisen aloitettuani elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti vyötärö. Eli keho on muuttunut just sieltä, mihin tää kirja sanookin insuliinin vaikuttavan. Mutta nyt jäljellä olisi se stressihormoni kortisoli, jonka määrää mun pitäisi yrittää vähentää. Ja nyt inhottaa tosi paljon, että tässä fiksaamisessa mä tarvitsen lääkäreiden apua. Mun tarvitsee tietää mikä on tilanne suolessa, mun tarvitsee tietää mikä on tilanne mahahappojen kanssa (että pilkkooko ne ruokaa vai ei) ja mun tarvitsee tietää, mille mä oon allerginen/yliherkkä, että voin lopettaa niiden aineiden syömisen. Ainut mitä voin tehdä itse, on yrittää olla stressaamatta. Mutta ilman lääkäreiden apua en tiedä, mistä mun keho stressaa omin päin.
Allergiatesteissä en ole ikinä ollut. Sokeriarvojani ja hemoglobiinia ei ole mitattu ala-asteen jälkeen (olen yli järkevästi kieltänyt kaikkia pistämästä minua sormenpäähän millään piikillä). Laktoosi-intoleranssi testeissä en koskaan käynyt, vaikka epäilin, että se mulla oli. "Laktoosi-intoleranssini" kuitenkin katosi karppaamalla. Saan kuitenkin ankarat oireet ja kivut, jos erehdyn syömään vehnää, joten epäilen vehnäallergiaa tai keliakiaa. Äitipuoleni kanssa oli puhetta keliakiasta viime lauantaina. Hän sanoi, että se kanakastikekin oli varmaan suurustettu vehnällä. Jep, niin varmaankin oli, huomasin sen kyllä illalla miettiessäni elämäntarkoitusta saniteettitiloissa. Joten koska epäilen keliakiaa, olen ollut pääsääntöisesti gluteenittomalla ruokavaliolla (se itseasissa tulee karppauksen ohessa automaattisesti) tässä jo yli puoli vuotta. Niinpä keliakiaa ei voida testata, koska siitä suoleni keliakialiiton mukaan paranee hyvinkin äkkiä, kun gluteiini poistuu ruokavaliosta.
Ainut testi minkä tein, oli kilpirauhasen vajaatoimintaa testaava verikoe. Tosin siinäkin sairaanhoitaja nipisi, että verta ei tule tarpeeksi, että hän ei tiedä onnistuuko testi. Loppuunsa terveydenhoitaja kuitenkin sanoi, että testin tulos oli negatiivinen. (ei kirjoitusvirhettä, veren otti sairaanhoitaja, tulokset kertoi terkkari)
Bongasin tuolta kirjasta, että mun varmaan ihan oikeasti kannattaisi opetella syömään hitaampaa, olemaan tekemättä mitään samalla kun syön (normaalisti mä luen jotakin samalla kun syön), mun pitäis lisätä kuitujen määrää ja hyvien rasvojen määrää. Ja varmaan voin alkaa syömään probiootteja (hyviä pöpöjä suolistoon) ja katsoa miten ne vaikuttaa. Mutta ne ei tiesti poista pahoja pöpöjä. Huokaus. Ja mulla on aina ollut kynnys lähteä lääkäriin. Ja kuulen siellä kuitenkin sen vanhan "liiku enemmän ja syö vähemmän". Lääkärit on ihan palikoita mitä tulee ravitsemukseen. Ne on opetellut sitä lääkiksessä yhtä paljon kuin minä kirjanpitoa oikiksessa (eli suomeksi: sitä sisältyi 300 opintopisteen opintoihin 3 op:n verran). Lääkärit ei oo biokemistejä. Joten miten mä saan vakuutettu lääkärin suostumaan testaaman mun suolen tilanteen ja mun allergiat?
***
Loppuun pari yleistä havaintoa, jotka jo tiesin aiemminkin:
"Muutoksia on pystyttävä tekemään sellaisten asioiden kautta, joita voi ylläpitää pidemmän aikaa."
"Jos et ole oppinut kohtuutta jo laihdutuksen aikana, uskotko oppivasi sen helpommin siinä vaiheessa, kun olet jo laihtunut?"
Ja oma päätelmäni: ne ihmiset, jotka laihtuvat pelkästään karppaamalla, heidän ongelmansa oli pelkästään insuliini. Minulla karppauskaan ei yksin riitä, koska kortisoli on myös ongelma.
Eikä naurattanut se fakta (joka oli tuolla kirjassa), että aerobinen liikunta (= kävely, juoksu, pyöräily, hiihto, uinti...) lisää kortisolin eritystä ja näin ollen kun ongelmana on vatsarasva ja kortisoli, ei aerobinen liikunta ole suositeltavaa kovin runsaana vaan pääpainon pitäisi olla lyhytkestoisissa lihaskuntotreeneissä (esim. kahvakuula). Naali! Mä pidän juoksemisesta ja kahvakuula on pakkopullaa. Saanko mä itkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti