Aika menee ihan hirmu nopeasti! Kohta on taas viikonloppu ja pitää olla tarkkana.
Huikentelin menemään kuitenkin jo keskiviikkona:
- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä
- lounas: lohirullia (graavilohta, kylmäsavulohituorejuustoa, lehtisalaattia), tomaattia ja paprikaa
- välipala: jäätelöannos kaupungilla (oli kyllä niin hyvää!)
- iltapala: kebablihaa, salsaa, chilikastiketta ja päärynä
Toi oli siis mun ensimmäinen jäätelöannos ties kuinka pitkään aikaan ja se vaan jotenkin "kuului" aurinkoisen ja lämpimän päivän kaupunkikierrokseen. En ostanut kaupungilla ollessani mitään muuta, mutta oli mukava käveleskellä ympäriinsä, kun näitä kodin seiniä on tullut tuijotettua jo ihan tarpeeksi.
Tänään sitten oli vuorossa:
- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos lassakaa (jauhelihaa, kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia, kevätsipulia, porkkanaa, salsakastiketta ja parmesan-juustoa) ja 10 g tummaa suklaata
- iltapala: proteiinijuoma ja omena kuorineen
Tää oli toinen kerta, kun valmistin tuota lassakaksi kutsumaani ruokaa. Viime kerralla se meni vähän kuutamolle maustamisen ja kosteuden puolesta, niin tällä kerralla kävin hakemassa vähän ideaa ystäväni pitämästä ruokablogista. Tää ei nyt ihan hänen ohjeensa mukaan mennyt, mutta idea salsakastikkeen, valkosipulin, kevätsipulin ja parmesan-juuston käytöstä tuli sieltä. Porkkanaakin laitoin kokeeksi sekaan.
Nesteiden osalta tää oli jo kohdallaan, mutta makua pitää vieläkin vähän hakea, ennen kuin se on hiottu huippuunsa. Luulen, että nyt tässä on enää vikana juuston laatu ja määrä. Toi parmesan ei ollut ihan mun juttu, joten ensi kerralla kokeilen jotain "tavallisempaa". Juustoa voisi myös ehkä olla hieman enemmän... Oli kuitenkin kiva huomata, että se kevätsipuli ei tuolta seasta maistunut miltään eikä myöskään porkkana.
Oon niin suuren osan elämästäni ollut hirveän nirso ja käyttämättä kasviksia, että oon tosi onnellinen aina kun saan tukittua vihanneksia jonnekin ilman, että ne maistuvat karseilta. Tuo kevätsipuli oli uusi ja miellyttävä tuttavuus.
Mun kasvisnirsous oli oikeasti niin paha, että alussa (viime syksynä) mun piti syödä jopa jäävuorisalaatti aina vesimelonin tai ananaksen kanssa, että sain sen alas. Nyt oon vähitellen laajentanut kasvisrepertuaaliani myös paprikaan, kirsikkatomaatteihin, rucolaan, jääsalaattiin, tammenlehtisalaattiin ja kesäkurpitsaan. Ja listan jatkoksi tuli siis tänään tuo kevätsipuli. Pientä muutosta vähitellen, niin tuntuu mukavalta eikä yhtään pakkopullalta. Ja vaikka tuosta lassakasta on sanottava, että makua on vielä hiottava, niin maistuu se kuitenkin jo nyt melkoisen hyvältä, eli vaikka esimerkiksi veljeni varmasti kauhistelee tuon ulkonäköä ja pitkää listaa kasviksia, mitä tuossa on, niin vakuutan, että oikeasti tuo on edelleen hyvin pitkälti lasagnen makuista. Odotin pitkään (kun oli syötävä se kaali pois), että sain taas tehdä tätä :)
Tätini ja ystäväni tuossa ehdottelivatkin jo sosekeiton tekemistä itse ja myös uunikasvisten kokeilemista. Lisäsin ne listalleni seuraavista kokeilemisen arvoisista jutuista. Varmasti itse tehdyt sosekeitot saa maistumaan tosi hyviltä ja ovathan ne terveellisiä ja hyviä vaihtoehtoja lisättäväksi "arjessa pyöritettävien ruokien"-listalle. Niistä uunikasviksista mä en vielä tiedä, kun kasvisnirsoudessani oon yleensä syönyt vain tuoreita vihanneksia ja lämpimät vihannekset on aina olleet nou-nou. Mutta kyllä mä uskon, että tässä jossain vaiheessa makuaisti kelpuuttaa nekin, ku kelpuuttaa se jo tuon uunissa olleen kesäkurpitsankin :)
On aika hienoa huomata muuten, että makuaisti on mieltynyt enemmän kasviksiin ja siinä missä ennen oli todella todella pakkopullaa syödä salaattia ja söin sitä suunnilleen kyyneleet silmissä, niin nyt se menee ilman, että asiaa tarvitsee juurikaan ajatella. Toki edelleenkin pidän eniten lihasta, kalasta ja kanasta, mutta sen kasviskeon kasaaminen lautaselle ja sen syöminen ei tunnu enää vastenmieliseltä. Loppujen lopuksi kyse oli juurikin siitä, mitä Patrik Borg puhui kirjassaan Rentoa painonhallintaa: on ihan elintärkeää, että oppii valmistamaan kasviksista hyvänmakuisia. Ei kukaan syö pitkään pahanmakuisia juttuja, mutta jos oppii valmistamaan kasviksia hyvänmakuisiksi tai muuten miellyttävillä tavoilla totuttelee itsensä niihin, on onnistuminen todennäköisempää.
Sitten piti ehdottomasti mainita, kun satuin törmäämään mtv 3:sen nettipalvelussa katsomossa sellaiseen ohjelmaan kuin dieetit vaihtoon. ( http://www.katsomo.fi/search.do?treeId=33992&keywords=dieetit%20vaihtoon ) Tosi mielenkiintoinen. Siinä siis "ylilaiha" ja "ylilihava" vaihtavat keskenään ruokavalioita vähäksi aikaa ja ohjelmassa muutenkin kannustetaan laihoja lihomaan ja lihavia laihtumaan. Siellä oli myös hyvin käsitelty molempia ääripäitä terveyden näkökulmasta.
Terveyshän normaalisti on sen listan häntäpäässä, kun kyse on syistä, miksi haluaa laihtua. Esimerkiksi minä olen oikein "perusterve" siis lähes aina terve eikä paino muutenkaan haittaa arkeani. Paitsi tietenkin, että vaateostokset eivät ole niin riemuisia kokemuksia. Mutta kenties välillä on hyvä saada kuitenkin muistutusta siitä, miten ylipaino vaikuttaa haitallisesti terveyteen esimerkiksi sisäelinten toimintaan jne.
Omalla kohdallani suurin terveyteen liittyvä juttu painon kanssa on varmaankin se, että jos saavuttaisin normaalipainon, ehkä minun jalkani kestäisi esimerkiksi sählyn tai pesäpallon pelaamista. On niin inhottavaa, ettei voi ollenkaan tehdä kahta kyseistä lajia jalkansa takia. Rakastin aina sählyä koululiikunnassa ja sitä oli aivan liian harvoin. Sitten kun yliopistossa olisi ollut joka viikko ainejärjestömme sählyä, niin sitten mun jalka oli niin hajalla (siis hermo poikki ja nivelet vähän miten sattuu), ettei sählyn pelaaminen tullut kyseeseenkään :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti