Päivä 29 + insomnia

Kokeilin noudattaa osaa niistä jutuista, jotka ilmeisesti olisivat vielä tarpeellisia tehdä. Aloitin siis aamuni tonnikala-sipuli-munakkaalla, kun aamulla kuulemma olisi hyvä syödä proteiinia, koska silloin kehon käsittelykyvyn pitäisi olla parhaimmillaan. Toisekseen söin tämän tekemättä mitään muuta samalla (hitaasti tosin en osannut, olen koko elämäni syönyt tiettyä vauhtia, tuntuu typerältä syödä hitaampaa) ja söin tämän ennen juoksulenkkiä, koska olin lukenut, että intervallitreeniä ei saa tehdä tyhjällä vatsalla. Aiemminhan olen aamulla tekemäni liikunnat tehnyt tyhjällä vatsalla. 

Täytyy kyllä sanoa, ettei ollut yhtään mun juttu syödä noin iso ateria aamiaisella. Olen tässä nyt puoli vuotta syönyt sen vähän yli 2 desin mössön marjoja, jugurttia ja kermaa, niin tuon syöminen tuntui jotenkin ikävältä, vaikka se kyllä pitikin nälkää poissa 5 tuntia. Palasin kuitenkin jo tänään normiaamiaiseen, kun en usko, että homma siihen kaatuu.

Kokonaisuudessaan eilisen sapuskat olivat:

- aamupala: 2 munan munakas tonnikalalla ja punasipulilla, muutama kirsikkatomaatti

- lounas: grillikylki, jäävuorisalaattia ja paprikaa, jälkiruokana 10 g tummaa suklaata (ostin uutta makua, vadelmaa, joten piti tietenkin heti testata)

- iltapala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä + proteiinijuoma

Tein eilen taktisen väistämisen, soittivat nimittäin apteekista, että mun minipillereitä on viimeinkin tullut uusi erä. (tää on jo toinen kerta tänä vuonna, kun ne oli loppu, että jos joku käyttää kans cerazettea, niin niitä on tarjolla nyt, mutta ei ehkä enää kohta. Tehtaalla on jotain tuotanto-ongelmia.) Päätin kuitenkin jättää pillereiden noutamisen tälle päivälle, koska illalla mulla oli sellainen fiilis, että jos olisin lähestynytkään prismaa (jonka rakennuksessa on apteekki, josta ne lääkkeet olisi pitänyt hakea), mukaan olisi varmasti tarttunut jotain kiellettyä. 

Ja kuten huomaatte iltapalan suuruudesta, nyt tuo aina niin täyttävä grillikylki ei pitänytkään nälkää. Ja syy siihen lienee se, että tein lounaan yhteydessä sen vatsahappotestin. Eli tarkoitus oli siis selvittää, onko vatsassani oikea määrä ruuan pilkkomiseen tarvittavia happoja vai ei. Tein tämän apteekista ostamallani (reseptivapaalla) tuotteella, jonka vaikutus oli siis, että se lisää suolahapon määrää vatsalaukussa. Jos vatsahappoja olisi liian vähän, en tuntisi mitään otettuani sen ruuan yhteydessä ja sitten tarvitsisi kokeilla seuraavalla aterialla kahdella pillerillä jne. kunnes löytyisi se taso millä se tuntuu. 

Mulla kuitenkin kävi niin, että tuntui kyllä (ja kunnolla) jo ensimmäisellä pillerillä. Itse asiassa sen lyhyen ajan, kun se oli suussa yhdessä veden kanssa ennen nielaisua (puhumme siis sekunnin murto-osasta), mä kerkesin jo ajatella o-ou, nyt menee muuten happoa :D Lopputulema oli sitten, että musta tuntui "hankalalta" vatsalaukun kohdalta eli ylävatsasta. Vähän kuin mahalaukku olisi kevyesti palanut, tai jotain sellaista. Mulla ei ole ikinä ollut närästystä, enkä aiemmin tietänyt miltä närästys tuntuu, mutta nyt luulen, että jos olisi närästystä, niin se varmaan tuntuisi tuolta. No ei siinä mitään, vatsahappotasoni siis kunnossa ilman mitään pillereitä ja ankarasti vettä perään, että loppuu polttaminen. Kyllä se varmaan about tunnissa menikin ohi, mutta sitten jälkivaikutus oli, että syöty ruoka ei pitänyt niin hyvin nälkää, kuin se olisi pitänyt ilman pilleriä.

Tuo oli siis väliaikainen juttu, mutta mulla oli kyllä eilen koko päivän jotenkin ihmeellinen olo, siis jo ennen tuota. Tuntui omituiselta syödä tuollainen aamiainen, kehokaan ei selvästikään oikein arvostanut, tuli nimittäin sama fiilis, mikä mulla on yleensä silloin, kun joudun syömään yöllä aamupalan, jos on lähdettävä esim. lentokentälle tms. 

Toinen juttu oli sitten se intervallitreeni. Se oli aika rankka. Mulla ei oikeastaan ollut hajuakaan, miten se oikeaoppisesti olisi pitänyt tehdä, joten hölkkäsin aluksi normaalivauhtiani, sitten spurttasin noin 100 m niin lujaa kuin jaloistani pääsin, kävelin kunnes syke tasaantui vähän, hölkkäsin, spurttasin jne. 30 minuutin ajan. Sykemittari ei ottanut ilmeisesti välillä sykettä, kun ainakaan kun kerran sitä katsoin, niin se ei löytänyt sykettä. Maksimisykkeeksi se oli kuitenkin jossain vaiheessa mitannut 199, mutta kokonaiskaloreita tai keskisykettä en tiedä, kun jos se ei mitannut koko aikaa, tulos oli niiden osalta vääristynyt. Tämän lenkin jälkeen mun pää oli sitten "lämmin" ja punainen useamman tunnin.

Eli aamu siis pää oudossa kunnossa, päivällä itseaiheutettu närästys ja sitten illalla tuntui niin kuin olisi ollut kuumetta. Kuumemittaria en omista, mutta olo oli sellainen, kuin mulla yleensä on kuumeessa. Siihen päälle sitten tällainen yö... Tän muutoslistan yksi kohta oli unenlaatu. Yritin kaikkeni. Poistuin koneelta alkuillasta, lueskelin hämärässä ja yritin rentoutua. Ja pyörin sängyssä ainakin kolmeen (se oli viimeinen kerta kun katsoin kelloa). Ja heräsin kuudelta! Niin pahassa olossa, että ei mitään järkeä. Ihan kuin olisi ollut tuhannen humalassa, päätä särki, pyörrytti, nukahtaminen ei onnistunut, mutta ei onnistunut istuminenkaan tai seisominen. Melkein soitin äidille, että mulla on hätä, mutta jätin sen sitten tekemättä, koska äidin tuskin tarvitsi vielä silloin olla hereillä eikä se muutenkaan olisi ollut kovin aikuismaista :D (Mutta sanonpahan vaan, että mä inhoan yli kaiken sitä, että mulla on joku "tilanne" päällä kehossa, enkä tiedä sen syytä. Jäänyt traumat siitä, kun oli 2 viikkoa veritulppa jalassa ja sattui ihan kamalasti, mutta lääkärit eivät meinanneet millään löytää syytä ja ainut mitä ne teki, oli määrätä mulle ankarat pillerikasat.)

Että tosi mahtavaa. Teen kaikkeni, että nukkuisin oikeaan aikaan ja oikean määrän heräämättä välillä ja lopputulema on, että ei tullut nukuttua lähes ollenkaan. 

Aamulla sitten örkkeilin itselleni vettä ja nukahdin kai kuitenkin jossakin välissä uudelleen. Yhteenlasketuksi saldoksi jäi kuitenkin vain 6 tuntia unta.

Mä en tiedä mikä siinä on, mutta toista yötä en näin vietä. Ihan sama vaikka teoriassa pitäisi nukkua iltakymmenestä eteenpäin noin 8 tuntia tauotta. Mä en vaan pysty siihen. En ainakaan ilman, että mun tarttee olla töissä. Silloin kun olin töissä ja piti herätä joka aamu about kuudelta, se ei ollut ongelma mennä nukkumaan kymmeneltä. Nyt ei onnistu. Enkä enää aio pyöriä sängyssä 5 tuntia, uskomattoman tuskaisaa ja tylsää. Siihen päälle se "kuume" niin vuorotellen oli liian kuuma ja sitten ilman peittoa liian kylmä.

Koska stressi lihottaa ja unettomuus lihottaa, niin ei kai tässä auta. Oon työtön, voin nukkua milloin lystään. Yritän olla stressaamatta asiasta ja jos se tarkoittaa, että mä nukun aamukuudesta iltapäivä kahteen, niin sitten se tarkoittaa sitä.