Päivät 16 ja 17

Ei mitään ihmeellistä tapahtunut, joten kirjoitan nyt taas kahdesta päivästä kerrallaan. Eilen ei tullut liikuntaa harrastettua, mutta tänään tein aamulla kahvakuulatreenin.

Eilisen murkinat olivat:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista ja vähän vaniljakastiketta

- lounas: n. 300 g loimulohta, jäävuorisalaattia ja fetaa

- iltapala: 1 omena, macadamia pähkinöitä, kupillinen teetä ja 10 g tummaa suklaata

Tänään puolestaan:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, vähän vaniljakastiketta ja pellavansiemeniä

- lounas: lassakaa (eli käytännössä lasagnea, jossa oli pastan tilalla kesäkurpitsaa)

- välipala: kupillinen teetä ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: salaattia (jäävuorisalaatti, paprika, punasipuli ja kirsikkatomaatti) ja n. 100 g leipäjuustoa

Tein tosiaan tänään tuon lassakan ja se ei mennyt ihan niin kuin strömssössä. Harvoinpa alusta asti itse tehtävien ruokien kanssa ekalla kerralla meneekään. 

Maku ei hirveästi ollut mieleen, mutta on sanottava, että maku oli sellainen, kuin oli raaka-aineetkin ja kesäkurpitsasta on sanottava, ettei se maistunut taaskaan kerta kaikkiaan miltään, joten se kyllä käy pastan korvikkeeksi. 

No mikä tässä sitten meni pieleen? No pielessä se oli kahdesta syystä: 1) en pitänyt sen mausta 2) aivan liian vetistä. En tiedä välittyykö se tuosta kuvasta, mutta käytännössä nestemönjää, jossa lilluu kesäkurpitsaa, jauhelihaa ja sipuleita :D 

Nesteen osalta vaikuttavia syitä: maitoa oli liikaa (2 dl) ja käytin maustettua tomaattimurskaa, niin siinäkin oli nestettä. Korjaus ensi kerralle -> vähemmän maitoa ja tomaattimurskan sijasta tomaattipyrettä.

Maun osalta korjaus: vois ehkä ostaa siihen päälle jotain juustoraastetta + pitäisi oppia maustamaan. Mutta tässäkin mietin aidan alitusta. Olen koko elämäni syönyt knorrin lasagnea. Se oli sitä mitä äiti teki, se oli sitä mitä isä teki ja se oli sitä mitä itse tein aikuisena syödessäni vielä pastaa. Kun maustaminen meni noin pieleen, olisi kyllä houkutus ostaa se knorrin paketti, jossa on valmis maustepussi jauhelihalle. Käyttämättähän siitä jäisi ne pastalevyt, mutta muuten se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Sinänsä tää ei aivan mahdottoman pieleen mennyt, koska maistui tämä näinkin paremmalta kuin esim. koulun yms. yleisten ruokaloiden lasagnet. Ongelmakohta on vaan sen jauheliha-sipuliseoksen maustaminen ja se, että mä kertakaikkiaan olen tottunut todella mausteiseen ruokaan. Ois varmaan pitänyt heittää sekaan tabascoa ja ostaa muutenkin vahvempia mausteita. Mutta joka tapauksessa ruoka, jota pitää kehittää, koska uskon, että kun löydän oikean yhdistelmän mausteita, tää on tosi hyvää. Ja on tosi ihanaa välillä syödä sillai "oikeasti lämmintä ruokaa". 

Mun alkuperäinen ajatus oli, että puolilautasta salaattia ja puolilautasta lassakaa, mutta koska se oli lähes keittoa, jätin salaatit iltapalajuuston yhteyteen. 

Tänään taas sulkahattuun, että vakavamman puoleinen herkkuhimo torjuttu. Tein sen virheen, että rupesin miettimään pääsiäistä ja suklaamunia (oon luvannut itselleni pääsiäisen kunniaksi viikonloppuna vähän suklaamunia) ja siitä se ajatus sitten menikin sipseihin ja argh, mitä tuskia. Korjasin sitten tilannetta keittämällä kupin teetä ja syömällä palan suklaata. Ja soittamalla yhdelle ystävälleni pitkästä aikaa. Hänen kanssaan tulikin turistua sitten puhelimessa niin kauan, että oli aika laittaa iltapalaa, joten herkunhimo meni ohi. Jos oisin sortunut, niin se ois varmaan ollut tylsyyteen syömistä. Ja sitähän mä tässä itselleni yritän opettaa, että tylsyyteen ei syödä herkkuja.

Sitten tässä on saanut pari päivää kestää +merkkisiä lukemia vaa'alta. Kauan se menikin hyvin, että oli joka päivä tasaisesti miinusta (ja yhtenä päivänä pysyi samassa), mutta sitten lauantain (se muffinssi ja juustokakun palanen) jäljiltä oli + 200 g, mitkä tosin sain pois maanantaiksi. Mutta maanantaina söinkin sitten sen 30 cm subin (eli sen patongin verran hiilareita) ja tiistaina olikin riemukas palaute: + 0,5 kg! Eilen en mielestäni syönyt mitenkään kohtuuttomasti, mutta silti tänä aamuna oli taas + 0,1 kg. Raivostuttavaa. Tiedän, että nää on pieniä heittoja ja voi johtua nestetasapainosta ja suolen toiminnastakin, mutta kyllä nämä silti ärsyttävät. Ja aina tulee se epätoivo, että teenkö jotain väärin? 

Sitten sitä miettii, että syönkö mä liian vähän? Syönkö mä liikaa? Ja sitten jos syö liikaa ja entisestään lisää, niin sittenhän se vaan pahenee. Jos puolestaan syö liian vähän ja vähentää, niin sekin pahentaa. Vaikeaa!

Näissä tilanteissa tarttis vaan uskoa, että kyllä se siitä sitten. Mutta muistan kyllä viime syksyltä, että ensin meni 4 kiloa pois, sitten jumitti ehkä 3-4 viikkoa ja sitten hujahti toiset 4 parissa viikossa. Toivoisin niin, että nyt ei käy samalla lailla, mutta pelkään sen mahdolliseksi. Olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että keholla on joku muisti, että minkä kokoinen se on ollut ja se mielellään pysyy samassa painossa, missä se on kauan ollut. Niinpä minäkin pääsin äkkiä näihin lukemiin, missä hengasin koko viime vuoden. Olin siis koko viime vuoden tässä tai yhtä kiloa vähemmässä painossa. Ja tähän se jumitti syksylläkin. Kun tästä vaan pääsis yli, niin sitten sen pitäis taas mennä nopeampaa. 

Tää on taas näitä tilanteita, että järki tietää, mutta tunteet on silti epärationaaliset. Järki tietää, että näin käy aina välillä ja tunteet huutaa iik, mihin tää nyt kusee? Ja onnistuakseen, näistä on vaan päästävä yli, mutta sanottava on, että kyllä se sisua vaatii saada itsestään henkinen niskalenkki näissä tilanteissa. Puhumattakaan siitä, että jos tää pitkittyy. Helpot ajathan tässä ei oo tiedossa. Veli tulee huomenna pääsiäiseksi tänne (ja siis yhdistelmä minä, äiti ja veli on aina turmiollinen minun ja veljeni painoille), lauantaina on päivällä valmistujaisteni viettämistä isänpuolen suvun kanssa, lauantai-iltana lähdemme ystävien kanssa baariin (ja varmaan menee hieman alkoholia, joka on tietysti lihottavaa) ja sunnuntaina olisi luvassa sitten valmistujaiskahvit äidin puolen suvun kanssa (avioerolapsen ihanaa elämää tämäkin). Ja sitten on tosiaan se pääsiäinen. Ja mä haluan edes pari suklaamunaa.